Tietoa silmäsairauksista

Perinnölliset silmäsairaudet cairnterriereillä

Tietyllä rodulla katsotaan perinnölliseksi silmäsairaus, joka on todistettu perinnölliseksi tieteellisessä julkaisussa (ACVO 1999). Silmäsairautta epäillään perinnölliseksi tietyllä rodulla jos tapauksia on enemmän kuin muissa roduissa, tapaukset lisääntyvät rodun sisällä tai tapauksia on enemmän toisilleen sukua olevilla koirilla. Sairautta epäillään perinnölliseksi myös jos sen ilmenemismuoto, muutosten sijainti, ilmenemisikä ja etenemisvauhti ovat tyypillisiä tietylle perinnölliselle silmäsairaudelle ja/tai muodoltaan samanlaisia kuin toisessa rodussa esiintyvä todistettavasti perinnöllinen sairaus (ACVO 1999).

Virallisessa silmätutkimuksessa käytettäviä tutkimusmenetelmiä ovat epäsuora, binokulaarinen oftalmoskooppitutkimus ja biomikroskooppitutkimus. Oftalmoskooppitutkimuksella nähdään koko silmä, mutta erityisesti sitä käytetään verkkokalvon (retina) tutkimiseen. Binokulaarisen menetelmän etuina tutkijalle on laaja näkökenttä ja stereoskooppinen (syvyysnäkö) näkeminen.

Biomikroskoopissa on binokulaarinen mikroskooppi ja fokaalinen valo. Sillä tutkitaan verkkokalvoa lukuun ottamatta kaikkia muita silmänosia ja sen avulla voidaan määrittää muutosten sijaintia, joka on erityisen tärkeää mm. kaihidiagnostiikassa.

Muita silmätutkimusmenetelmiä on gonioskopiatutkimus, jota käytetään glaukoomadiagnostiikassa. Siinä tutkitaan erityisen silmän pintaan asetettavan linssin avulla silmän virtauskulman (iridokorneaalikulma) leveyttä (auki, kaventunut, sulkeutunut), pektinaattiligamentteja sekä patologisia muutoksia (esim. epänormaali pigmentti, kasvaimet, iiriskystat). Glaukoomadiagnostiikassa on myös silmän sisäisen paineen mittaus tärkeää.

Katarakta eli kaihi eli linssin samentuma
Samentuma voi olla paikallinen tai laaja. Suuri osa linssin samentumista ei ole perinnöllisiä. Samentumat voivat johtua linssin vääränlaisesta kehityksestä tai syntyä myöhemmin normaalisti kehittyneeseen linssiin. Vääränlainen kehitys voi olla synnynnäistä, ravintoperäistä (lähinnä tietty markkinoilta poistettu emonmaidonvastike), toksista, tulehduksellista (uveiitti) tai perinnöllistä.

Myöhemmin kehittyvä katarakta voi olla systeemisairaudesta (diabetes mellitus) johtuvaa tai muun silmäsairauden (PRA), vamman, metabolisen sairauden tai säteilyn seurausta.

Perinnöllinen kaihi (HC) ilmenee usein nuorilla tai keski-ikäisillä koirilla. Muutokset ovat usein molemminpuolisia ja joskus symmetrisiä, mutta esiintyvät joskus vain toisessa silmässä. Cairnterrierillä ilmenee HC:n kahta muotoa: Posteriorinen, kortikaalinen (linssin takaosissa) muoto nuorilla koirilla, jolloin näköongelmia voi ilmetä 2-3 vuotiaana. Perinnöllisyysmalli epäselvä. Anteriorinen, subkapsulaarinen, kortikaalinen (linssin etuosissa) muoto 6-8 vuotiailla. Samentumat ovat kiilamaisia, perinnöllisyysmalli epäselvä. Täydellisen kaihin hoitona on kirurgia (fakoemulsifikaatio).

Linssiluksaatio eli mykiön sijoiltaanmeno
Linssiluksaatiossa mykiön ripustimet (ciliaarizonulat) ovat epänormaalisti kehittyneet, rappeutuneet tai repeytyneet. Luksaatio voi olla synnynnäinen, primääri, sekundaarinen (glaukooma) tai trauman seurausta. Primääri luksaatio voi olla perinnöllinen, jolloin se esiintyy molemmissa silmissä (erityisesti terrierirodut).

Kliinisiä oireita ovat voimakas kipu (siristely, vetinen silmävuoto) ja silmän punoitus sekä sarveiskalvon samentuminen jos linssi on silmän etukammiossa. Lisäksi voidaan tarkemmassa tutkimuksessa havaita iiriksen epänormaali liike, retinan näkyminen luksoituneen linssin takaa, nesteytynyt lasiainen joka työntyy silmän etukammioon rihmoina, uveiitti (silmän keskikalvon tulehdus), glaukooma (etenkin linssin työnnyttyä etukammioon; anteriorinen luksaatio).

Hoito on kirurginen; linssin poisto. Cairnterrierillä linssiluksaatio esiintyy yleensä 4-7 vuotiaana, autosomaalista dominoivaa periytyvyyttä on esitetty.

Glaukooma
Neurodegeneratiivinen sairaus, joka aiheuttaa retinan (verkkokalvon) ganglion-solujen kuoleman. Sairaudesta seuraa usein silmän sisäisen paineen (IOP) nousu. Primääristä glaukoomasta puhutaan, kun mikään muu silmäsairaus ei ole osallisena IOP:n nousuun. Muutamilla roduilla perinnöllistä, jolloin molempien silmien sairastuminen on mahdollista. Avonaiseen/normaaliin virtauskulmaan liittyvää glaukoomaa tavataan esim. beaglella ja harmaalla norjanhirvikoiralla, kapeaan/sulkeutuneeseen virtauskulmaan liittyvää esim. bassetilla (pektinaattiligamenttidysplasia), samojedinkoiralla ja walesin springerspanielilla.

Sekundaariglaukoomasta puhutaan kun jokin muu silmäsairaus (esim. linssiluksaatio, melanosyyttien proliferaatio tai silmän sisäinen kasvain) aiheuttaa IOP:n nousun häiritsemällä silmän sisäisten nesteiden ulosvirtausta; Melanosyyttinen glaukooma/okulaarinen melanosis ja sekundäärinen glaukooma: tavataan ainoastaan cairnterrierillä. Kyseessä on uvean eli silmän keskikalvon melanosyyttien proliferaatio ja kerääntyminen virtauskulmaan ja skleran laskimopunokseen, joka aiheuttaa IOP:n nousua ja glaukoomaa. Melanosyyttejä voidaan havaita episklerassa (silmän "valkuaisessa"), konjunktiivan eli sidekalvon alla ja tapetaalisessa funduksessa eli silmänpohjassa. Mahdollisesti diffuusi, hyvänlaatuinen iiriksen melanooma. Oireet ilmenevät 2-14 vuotiailla, muutokset etenevät hitaasti. Perinnöllisyysmalli epäselvä. 

Akuutin glaukooman oireita ovat kipu, ruokahaluttomuus, silmän punoitus, sarveiskalvon ödeemi (sinerrys) ja laaja pupilla. Kroonisessa glaukoomassa havaitaan sarveiskalvon tulehdusta ja ödeemiä, iiriksen surkastumista, linssiluksaatiota ja silmämunan laajentumista. Glaukooma vaatii välitöntä hoitoa, koska korkea silmänpaine aiheuttaa nopeasti pysyviä, sokeuttavia muutoksia verkkokalvolle! Lääkehoidon lisäksi kirurginen hoito on mahdollista; näkevään silmään voidaan esim. asentaa gonioimplantti parantamaan silmän sisäisten nesteiden ulosvirtausta. Sokean kivuliaan silmän kohdalla silmän poisto on järkevää.

Retinan dysplasia eli verkkokalvon dysplasia
Kyseessä on verkkokalvon poikkeava erilaistuminen ja sen yhden tai useamman osan uudiskasvu. Syitä voivat olla virusinfektiot, A-vitamiinin puute, kohdunsisäinen trauma tai perinnöllinen dysplasia (merkittävin).

Perinnöllinen retinan dysplasia on synnynnäinen sairaus. Multifokaali RD (MRD): lineaarisia, Y- tai V –muotoisia poimuja funduksen (silmänpohjan) keskiosissa Geografinen RD (GRD): epäsäännöllisiä/hevosenkengänmuotoisia muutoksia tapetumin keskiosissa, retina osin ohentunut ja kohonnut. Molemminpuoleiset muutokset voivat aiheuttaa näköongelmia. Täydellinen RD (TRD): verkkokalvon irtoama – sokeus. Sairauteen ei ole hoitoa.

Perinnölliset verkkokalvon rappeumat
Muutoksia verkkokalvon (retinan) hermosoluissa ja pigmenttiepiteelissä. PRA (progressiivinen retinan atrofia eli etenevä verkkokalvon surkastuma) voi olla kehityksellinen sairaus eli dysplasia tai rappeuma eli degeneraatio. Dysplasiassa fotoreseptoreissa tapahtuu vakavia rakennemuutoksia ennen retinan lopullista aikuismuotoa (n. 10 viikon iässä), degeneraatiossa fotoreseptorisolut kehittyvät normaalisti mutta rappeutuvat (hitaampi muoto). Cairnterrierin PRA ilmenee nuorilla, alle vuoden ikäisillä koirilla. Sairaus periytyy mahdollisesti autosomaalisesti ja resessiivisesti. Sairauteen ei ole hoitoa.

Yllämainitut silmäsairaudet mainitaan Cairnterrierikerhon jalostuksen tavoiteohjelmassa. Joitain yksittäisiä sairastapausilmoituksia on vuosien varrella tullut ja kautta aikain on cairneille tehty virallisia silmätarkastuksia alle 50. Näin pienen tutkimusmäärän perusteella ei rodun tilanteesta vielä voida sanoa mitään. Vain tutkituttamalla koiria saadaan tilanteesta tietoa, jotta tulevaisuudessa vastustustoimenpiteisiin voidaan ryhtyä, mikäli se osoittautuu tarpeelliseksi.

Etenkin jalostuskoirat tulisi tutkituttaa, mutta koska mainitut sairaudet pääsääntöisesti ovat resessiivisesti periytyviä olisi tärkeää saada tietoa myös niiden mahdollisimman jälkeläisistä.
(Teksti on lyhennelmä ELL, silmätarkastuseläinlääkäri Päivi Vanhapellon luennosta 23.11.2002, kirjoittanut Elina Rusanen.)

Lisäinfoa rodun terveystilanteesta

image_print