Cairnterrieri ja maksashuntti

Cairnterrieripentueiden maksashunttitestauksesta ja sen tuloksista 

Maksashuntti eli portosysteeminen shuntti on usein synnynnäinen ja cairnterriereillä perinnöllinen maksan verenkierron epämuodostuma, jossa osa verestä ohittaa maksan shuntin kautta. Siitä seuraa maksan vajaakehitys ja lopulta rappeutuminen ja kirroosi. Suolesta imeytyvät ravintoaineet eivät ole maksan käytettävissä eikä maksa kykene puhdistamaan elimistöä myrkyistä. Cairnterrierien maksashunteista valtaosa on synnynnäisiä, mutta vanhemmalla koiralla shuntti voi syntyä myös esimerkiksi kirroosin, hepatiitin tai sydänvian seurauksena.  

Maksashuntin ja sen lievemmän sukulaissaissairauden mikrovaskulaarisen dysplasian (MVD) tarkka periytymistapa cairnterriereillä ei ole tiedossa. Rotujärjestön tietoon tulleiden tapausten perusteella niiden esiintyvyys suomalaisilla cairnterriereillä on ollut n. 0,3-0,4 % rekisteröinneistä viimeisen 25 vuoden aikana. Esiintyvyys ei ole laskenut vaan pikemminkin hieman lisääntynyt.  

Maksashuntin oireet voivat olla moninaisia ja niihin voi kuulua esimerkiksi painokehityksen hitautta, painonlaskua, väsymystä, runsasta juomista ja virtsaamista, huonoa ruokahalua, keskittymiskyvyttömyyttä, horjumista, pakkoliikkeitä, ripulia ja oksentamista. Oireet voivat olla aluksi lieviä ja vaihtelevia, ja paheta iän myötä, josta syystä maksashunttia ei välttämättä todeta alle luovutusikäisellä pennulla. Lievissä tapauksissa maksashuntti voi olla oireetonkin. MVD on usein oireeton. Maksashunttia voidaan hoitaa lääkityksellä ja ruokavaliolla, mutta ainoa korjaava hoito on leikkaushoito. 

Maksashuntin ja sen MVD:n löytämiseen käytetään usein sappihappokokeita. Kansainvälisten tutkimusten mukaan sappihappoarvot kohoavat erittäin suurella todennäköisyydellä, mikäli koiralla on maksashuntti. Usein arvot kohoavat myös jonkin verran, mikäli koiralla on MVD.

Sappihappiarvot voivat kohota myös muista syistä, joten kohonneet sappihappoarvot eivät välttämättä merkitse, että koiralla on maksashuntti tai MVD, mutta ne ovat aihe lisätutkimuksille. Sappihappokokeita voidaan ottaa eri tavoin, mutta käytännössä ns. 1-arvo, sappihappomääritys 2 tuntia ruokailun jälkeen otetusta verinäytteestä, kun ruokailua on edeltänyt 12 tunnin paasto, on erittäin hyvä ja suositeltava koe  pentujen ja nuorten cairnien seulontatarkoitukseen.  

Kerho haluaa selvittää maksashunttitestauksen yleisyyttä ja laajuutta sekä sen tekemisen tapoja (esim. mitä koetta käytettiin – sappihapot vs. ammoniakki, mitä sappihappotestauksen tapoja – sekä 0- että 1-näyte vai pelkkä 1-näyte) cairnterrieripentueilla ja vanhemmilla cairneilla. Kerho haluaa myös kerätä tietoa maksashunttitestiarvojen tasosta cairnterriereillä Suomessa.  Tästä syystä Cairnterrierikerhon jalostustoimikunta suositteleekin jatkossa sappihappotestausta kaikille cairnterrieripentueille.

Toteuttaakseen tietojen keräämisen Cairnterrierikerho tarvitsee jäsentensä ja muiden cairninen omistajien apua. Kerhon hallitus toivookin, että jatkossa cairnterriereiden sappihappotestausten tulokset ilmoitettaisiin kerholle/jalostustoimikunnalle lähettämällä kopiot laboratoriovastausten tuloksista osoitteeseen satu.wallenius(at)cairnterrierikerho.fi. 

Kerhon hallitus pyytää myös, että jo aiemmin tehtyjen, arkistoista löytyvien, maksashunttitestien tulokset lähetettäisiin kerholle. Mikäli maksashuntin ja MVD:n testaukseen on yksin tai sappihappokokeen ohella käytetty jotain muuta koetta, esim. plasman paastonjälkeinen ammoniakkimääritys tai ammoniakkirasituskoe, toivotaan myös näiden testitulosten lähettämistä kerholle. Mikäli samalle koiralle on tehty jokin maksashunttitesti kahdesti tai useammin, pyydämme myös poikkeavan tuloksen toimittamista kerholle. 

image_print