Rodun terveys

Yhdistystämme tiedotetaan uusista sairastapauksista harvakseltaan. Näin ollen voidaan sanoa, että cairnterrieri on rotuna suhteellisen terve. Cairnterrierikerho haluaa tehdä kaikkensa säilyttääkseen rodun mahdollisimman terveenä myös tuleville sukupolville. Laajempi terveystilanteen kartoitus onkin suunnitelmissa aivan lähitulevaisuudessa. Sen myötä tavoitteena on luoda aiempaa kattavampi kuva rodun terveydestä ja yleisimmistä sairauksista ja vioista Suomessa ja mahdollisesti miettiä uusia strategioita rodun terveystilanteen säilyttämiseksi / parantamiseksi.

Rodun yleistä terveydentilaa arvioitaessa ei vapaaehtoiseen ilmoittamiseen perustuvaa sairaslistaa tulisi tuijottaa turhan vakavasti. Ihmisillä on lukuisia syitä olla ilmoittamatta koiransa sairauksista; kotikoirien omistajat eivät välttämättä miellä oman lemmikkinsä sairauksien olevan merkityksellistä tietoa rodun kannalta, he eivät ehkä muista kuka koiran kasvattaja on tai eivät kehtaa kertoa sairauksista kasvattajalle, koska kokevat sen olevan valittamista. Kasvattaja taas voi haluta pitää tiedot omanaan pelätessään jalostuskoiriensa leimautumista jne.

Yhdistelmiä suunnitellessa tulisi jokaisen kasvattajan koiransa ja suunnitellun kumppanin terveyden, ulkomuodon ja luonteen lisäksi kiinnittää huomiota yhdistelmän sukusiitosasteeseen, koska mahdollisten ongelmien esiintulon todennäköisyys kasvaa mitä läheisempää sukua koirat ovat keskenään.

​

Cairnterrierillä ei ole PEVISA-määräyksiin perustuvia rajoituksia kasvatuksessa. PEVISA on Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma. PEVISA-ohjeista silmäsairauksien ja polvilumpioiden ohjelmat voitaisiin liittää cairnterriereihin. Toistaiseksi näiden sairauksien yleisyyttä kannassamme ei ole toistaiseksi katsottu riittävän suureksi, jotta PEVISA:n kaltaisiin toimenpiteisiin olisi ryhdytty. Cairnterrierikerhon jalostustoimikunta siis vain suosittelee, että kaikilla jalostukseen käytettävillä koirilla olisi voimassaolevat, viralliset silmä- ja polvitutkimuslausunnot ennen astutusta.

​

Sairaslista on kaikkien jäsenten nähtävissä ja sen voi tilata Merja Pehkoselta merja.pehkonen(at)cairnterrierikerho.fi.

Keskeisimmät perinnölliset viat ja sairaudet, joista pyritään eroon

​

Elinikää lyhentävät

​

1.Munuaisdysplasia.

 

Kyseessä on vaihteleva-asteinen synnynnäinen kehityshäiriö, joka useimmiten johtaa munuaisten vajaatoimintaan. Suomessa on tavattu useita tapauksia, sairautta on tutkittu paljon varsinkin Ruotsissa ja Yhdysvalloissa. Munuaisdysplasian vakavuus vaihtelee lievästä hyvin voimakkaaseen. Vastaavasti ilmenemisikä vaihtelee aivan pikkupennusta vanhaan koiraan – useimmiten oireet ilmaantuvat jo pentuna tai kun koira on nuori. keskivaikean ja vaikean munuaisdysplaasian paranemisennuste on erittäin huono. Vain hyvin lievissä tapauksissa koiran munuaisten vajaatoiminta voi jäädä vähäiseksi/ilmaantua vanhemmalla iällä tai ei ollenkaan. Usein sairaus johtaa kuolemaan jo pentuiässä tai nuorena koirana. Yhdysvalloissa on kokeiltu munuaisten siirtoja, mutta niiden elinikää pidentävä vaikutus on toistaiseksi todettu useimmiten vähäiseksi. Sairaudesta seuraa yleensä virtsamyrkytys, joka johtaa kuolemaan. Oireita ovat runsas virtsaaminen ja toistuva oksentelu koska koira juo paljon. Myös laihtuminen ja huono ruokahalu kuuluvat taudinkuvaan. Sairaus on perinnöllinen ja peritymistapa on luultavasti polygeeninen, jossa sairautta periyttäviä perintötekijöitä tulee koiran molemmilta vanhemmilta. Laboratoriotutkimusten, ultratutkimusten ja CT-tutkimusten perusteella voidaan havaita selkeitä viitteititä munuaisdysplasiaan, mutta sairauden diagnosointi edellyttää munuaisista otettujen kudosnäytteiden analysoinnin, joka useimmiten tapahtuu vasta ruumiinavauksen yhteydessä, mutta joka voidaam tehdä aiemminkin. Rotuyhdistykselle on vuosina 1989-2023 raportoitu 15 munuaisdysplasiatapausta. Jalostustoimikunnan arvion mukaan kudostutkimuksia sekä ruumiinavauksia tehdään kroonisten munuaisten vajaatoimintatapauksissa varsin harvoin. Tästä syystä rotuyhdistys kirjaa myös ne kroonisen munuaisten vajaatoiminnan tapaukset pennuilla ja nuorilla koirilla (6 vuoden ikään asti), joissa krooniselle munuaisten vajaatoiminnan taustalla ei ole diagnosoitu vajaatoimintaa selittävää muuta sairautta. Tällöin kyseessä voi olla munuaisdysplasia tai toisinaan jokin muu syy. Jalostustoimikunta kannustaa koirien omistajia ja kasavttajia ilmoittamaan munuaisdysplasiatapauksia ja kroonisen munuaisten vajaatoimintatapauksia jalostustoimikunnalle (terveys@cairnterrierikerho.fi), liittyi niihin diagnosoituja muita sairauksia tai ei. Rotuyhdistykseltä voi saada ruumiinavausavustuksen silloin kun pentu tai nuori koira kuolee ilman selvitettyä syytä.

 

2. Portosysteeminen shuntti (PSS)

 

Maksan verenkierron osittainen ohittuminen. Koiralla on synnynnäisesti ylimääräinen, useimmiten yksittäinen shunttisuoni, jota kautta verenkierto osittain ohittaa maksan, eikä veri näin ollen puhdistu kuona-aineista ja myrkyistä. maksa ei saa kaikkia tarvitsemiaan ravintoaineita joita se tarvitsee kehittyäkseen ja täyttääkseen täysin tehtävänsä. Hypoperfuusion vuoksi maksa jää usein normaalia pienemmäksi. Myös osa myrkyistä, joita maksa puhdistaa, kiertää maksan ja jää verenkiertoon. Yksi keskeisistä myrkyistä on ammoniakki. Maksashuntti siis aiheuttaa koiralle hitaasti etenevän myrkytystilan. Usein ja lievissä tapauksissa, riippuen siitä, kuinka suuri osa verestä maksan kiertää, maksashuntti on varsinkin alussa ja joskus pitkäänkin oireeton, lähes oireetom tai lieväoireuinen. Usein maksashunttiin kuitenkin liittyy oireita jo pentuna/nuorena koirana. Oireista lievimpiä ovat väsymys, muut lievät muutokset käyttäytymisessä ja ruokahaluttomuus. Selvimmät neurologiset oireet ovat pakkoliikkeet, kuten kehän kiertäminen, päämäärätön vaeltaminen, pään painaminen sekä tasapainohäiriöt, tuijottaminen ja uneliaisuus. Ruoansulatusjärjesyelmän oireita voi myös esiintyä. Näitä ovat ruokahaluttomuuden lisäksi oksentelu, verinen uloste (hyvin tumma) ja ripuli/ummetus. Muina oireina voi esiintyä runsasta juomista ja virtsaamista sekä muita virtsateiden oireita kuten verivirtsaisuutta, virtsatietulehduksia sekä virtsakiviä. Oireet ovat ajoittaisia ja vaihtelevia, ja neurologiset oireet yleensä pahimmillaan syömisen jälkeen. Vakavimmissa tapauksissa oireet näkyvät jo ennen luovutusikää. Pentu ei kehity muiden tahdissa ja esimerkiksi turkki saattaa olla selvästi huonompi kuin muilla pennuilla. Lievimmät tapaukset saatetaan havaita vasta kun koira on aikuinen ja toisinaan oireita ei havaita tai tunnisteta ollenkaan. Suomessa on vuosilta 1989-2023 yhdistykselle on raportoitu hieman vajaat 60 tapausta. Sairautta on tutkittu paljon Hollannissa ja sen katsotaan olevan polygeenisesti periytyvä, niin että molemmilta vanhemmilta tulee shuntin syntyyn vaikuttavia perintötekijöitä. Shuntteja on siis eri asteisia ja korjausleikkaukset ovat usein mahdollisia, joskin lieviä tapauksia voidaan hoitaa ruokavalio- tai lisäksi lääkehoidolla (erityisesti laktuloosi) vuosia ja toisinaan koko koiran normaalin eliniän. Maksashuntti voi johtaa kuolemaan. Sairaita yksilöitä voidaan tunnistaa jo ennen luovutusikää tehtävällä sappihappotestillä. Rotuyhdistys suosittelee, että kaikki syntyvät cairnterrieripennut testataan joko sappihappotestillä tai ammoniakkitestillä ennen luovutusta.

Elämää hankaloittavat

​

3. Calvé Legg Perthes-vika l.

 

Reisiluunpään osittainen kuolio. Ensimmäiset oireet voivat ilmaantua noin 4 kuukauden ikäisellä pennulla, yleensä viimeistään 18 kuukauden ikäisenä. Lieviä tapauksia ei aina edes huomaa. Tyypillisiä oireita ovat sairaan jalan hypyttäminen, ts. koira ei varaa painoaan sille joka askeleella. Samoin oireita ovat liikkumishaluttomuus portaissa tms., sekä jäykkyys ylösnousun jälkeen. Oireet yleensä pahenevat rasituksen jälkeen. Korjausleikkauksista on saatu hyviä tuloksia.1989-2012 rekisteröidyistä pennuista kerhon tietoon tullut 52 tapausta. Viimeisen 10 vuoden aikana (2014-2023) tapauksia on kuitenkin tullut kerhon tietoon selvästi vähemmän, vain 4 kpl. 

 

4. Patellaluksaatio (polvilumpion krooninen sijoiltaanmeno)

 

Vian aste vaihtelee suuresti. Rotuyhdistys suositellee kaikille jalostuskoirille virallista polvitutkimusta. Patellaluksaatiota tavataan kannassamme melko runsaasti, n. 10 % tutkituista. 10/2023 mennessä 286 cairnterrierillä on todettu patellaluksaatio. Hyvin tyypillisesti muutokset ovat kuitenkin asteikon lievimmästä päästä eli asteen 1 luksaatioita, ja patellaluksaation korjausleikkauksia joudutaan tekemään kohtuullisen vähän.

​

5. Polven eturistisidevammat. 

 

Ristisiteet ovat vahva, lyhyt siderakenne polvinivelen keskellä, reisiluun ja sääriluun välillä. Eturistiside on toiminnallisesti takaristisidettä tärkeämpi, koska se tukee reisiluun pään sääriluun nivelpinnalle takajalan työntövaiheen aikana. Eturistiside rajoittaa myös polvinivelen kiertoliikettä. Kun eturistiside pettää, polvinivel löystyy ja reisiluu pääsee liukumaan taaksepäin sääriluun nivelpinnalla. Liike vaurioittaa nivelkierukoita ja rustopintoja. varsinkin suurilla roduilla kirurginen hoito on ainoa mahdollinen hoitomenetelmä. Pienillä voidaan harkita myös konservatiivista hoitoa. Ristisidevaurion seurauksena polviniveleen kehittyy nopeasti tulehdusreaktion seurauksena rappeuttava nivelrikko. Viimeaikaisten tutkimusten ja havaintojen mukaan cairnterriereillä on rotujen keskiarvoa korkeampi riski ristisidevaurioon, mikä viittaa perinnöllisyyteen rodussa. Ristisidevaurioita pidettiin aiemmin äkillisenä trauman aiheuttamana sairautena. Nykyään tiedetään, että noin 80 % ristisidevaurioista on aluksi osittaisia. Ristisidevaurioon vaikuttavat ympäristötekijät ja geneettiset tekijät, joista jälkimmäisten vuoksi ristisidevaurion kohdannutta koiraa ei suositella jalostukseen. Rotuyhdistys kerää parhaillaan tietoa ristisidevauriotapauksista rodussa ja selvittää niiden yleisyyttä.  

 

6. Silmäsairaudet:

 

Kaikki silmäsairaudet alentavat näkökykyä ja useimmiten aiheuttavat myös sokeuden. HC ja PRA ovat erityisen ikäviä siksi, että oireet ilmaantuvat usein hyvin nuorella iällä (n. 1 v) ja voivat johtaa sokeutumiseen hyvin pian. PRA on onneksi ollut hyvin harvinainen sairaus rodussa. Ocular Melanosis ja linssiluksaatio ilmenevät vasta keski-iässä tai sen jälkeen, mutta ovat kivuliaita, pikaista ensiapua ja usein leikkaushoitoa ja/tai jatkuvaa lääkitystä vaativia, ja voivat johtaa sokeutumiseen. Tilanteen kartoittamisen ja ongelmien lisääntymisen ehkäisemisen kannalta Cairnterrierikerho pitää silmätarkastuksia erittäin tärkeinä. Vähintäänkin jalostukseen käytettävät koirat tulisi tarkistuttaa. Suotavaa tietysti olisi tarkistaa mahdollisimman suuri osa kannasta usemman kerran elämässään (esim. 1-2 v, 5-6 v ja yli 8 v iässä). Näin saisimme tilanteesta  mahdollisimman kattavan kuvan.

​

Vakavista silmäsairauksista cairnterrierin kohdalla merkittävimpiä ovat Ocular Melanosis (aik. pigmenttiglaukooma) ja perinnöllinen harmaakaihi (HC).

Ocular Melanosista, joka vakavimmissa muodoissaan voi johtaa sekundääriseen glaukoomaan (silmänpainetauti) tavataan ainoastaan cairnterrierillä. Kyseessä on  silmän keskikalvon melanosyyttien (pigmenttisolujen) lisääntyminen ja kerääntyminen virtauskulmaan ja silmän kovakalvon laskimopunokseen, joka aiheuttaa silmänsisäisen paineen nousua nousua ja glaukoomaa.

​

Melanosyyttejä voidaan havaita silmän valkuaisessa, sidekalvon alla ja silmänpohjassa. Osalla sairastuneista voidaan tavata myös useimmiten hyvänlaatuinen iiriksen melanooma. Oireet ilmenevät 2-14 vuotiailla, mutta cairneilla Ocular Melanosis on todettu keskimäärin 8,2 vuoden iässä, harvoin alle 6-vuotiaana (tilanne 10/2023). Muutokset etenevät hitaasti. Perinnöllisyysmalli epäselvä, sukutauluanalyysin pohjalta on varsinkin aiemmin epäilty sairauden periytyvän autosomaalisesti ja dominoivasti. Tälle ei kuitenkaan toistaiseksi ole saatu tutkimuksissa tukea, ja on hyvin mahdollista, että kyseessä on polygeeninen sairaus, jonka puhkeamiseen tarvitaan perintötekijöitä molemmilta puolilta. Sairaus ei ole parannettavissa, mutta sen etenemistä voidaan hidastaa lääkityksellä. Ocular melanosis- tapauksia yhdistyksen on yhdistyksen tiedossa 55 kappaletta (10/2023). Tapausten määrä kasvoi selvästi vuoden 2006 jälkeen, kun  jalostuskoirien silmiä ryhdyttiin tutkimaan useammin kuin kerran elämässä. Sairauden perinnöllisyysmallia tutkitaan edelleen.    

​

Perinnöllinen harmaakaihi eli hereditäärinen katarakta samentaa silmän linssin osittain tai kokonaan. Tunnettujen muotojen periytymismekanismi on yleensä autosomaalinen resessiivinen, mutta useimpien muotojen periytymismallia ei tiedetä. Sairauden alkamisikä vaihtelee suuresti. Perinnöllinen kaihi on yleensä molemminpuolinen ja johtaa sokeuteen, jos linssien samentuminen on täydellinen. Jos kaihisamentuma jää hyvin pieneksi, sillä ei ole vaikutusta koiran näkökykyyn.  Kaihi voidaan poistaa leikkauksella fakoemulsifikaatiomentelmällä. Paras leikkaustulos saadaan, kun leikkaus tehdään ennen kuin kaihimuutos on täydellinen. Hoidon edellytyksenä on se, että silmänpohja on terve. Yhdistyksen tiedossa on 33 HC tapausta 10/2023 mennessä.

​

 6. Autoimmuunisairaudet

​

Autoimmuunisairaudet liittyvät yksilön puolustusmekanismeihin. Autoimmuunisairaus tuhoaa virheellisesti yksilön omia kudoksia ja siihen liittyy usein perinnöllinen alttius. Autoimmuunisairauksia on lukuisia. Koirien autoimmuunisairauksiin kuuluvat yleisimpinä allergiat, atopiat, kilpirauhasen vajaatoiminta, diabetes, Addisonin tauti, makrotrombosytopenia, immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia (IMHA), reuman kaltaiset sairaudet, autoimmuuni aivokalvontulehdus ja erilaiset suolistosairaudet. Cairnterriereillä tavatut autoimmuunisairaudet ovat yleisyneet viime vuosina, vaikka toistaiseksi ilmitulleet tapausmäärät ovat suhteellisen pieniä. Rotuyhdistys seuraa erityisesti Addisonin taudin, erilaisten allergioiden ja immuunivälitteisen hemolyyttisen anemian esiintymistä kannassamme.

​

Allergiat, ilmenee useimmiten iho- ja/tai suolisto-ongelmina. Yleistyneet cairnterriereillä, kuten muillakin roduilla. Allergiat vaihtelevat lievistä vaikeisiin asteisiin. Allergiaa aiheuttavien tekijöiden kartoittaminen on usein vaikeaa ja kallista, vaikeissa tapauksissa myös hoito on kallista. Allergiasta ei parannuta, mutta sen kanssa voi elää oikealla hoidolla huoletontakin elämää. Vakavimmissa tapauksissa koiran lopettaminen voi olla armeliain vaihtoehto. Kerhon tiedossa on 50 allergiatapausta vuosilta 1989-2012. Muutkin iho-ongelmat ovat trimmajien ja eläinlääkärien mukaan yleistyneet cairneilla.

​

Lisämunuaisen kuorikerroksen vajaatoiminta eli Addisonin tauti on nuorilla ja keski-ikäisillä koirilla esiintyvä suhteellisen harvinainen sairaus. Tauti on nartuilla kaksi kertaa uroksia yleisempää. Tyypillisinä oireina on epämääräisen oksentelu- ja ripulijaksot, ruokahaluttomuus ja väsymys.  Sairauden alkuvaiheessa oireita saattaa esiintyä ainoastaan stressitilanteissa tai sairastelun yhteydessä. Merkittävät elektrolyyttitasapainon muutokset (Na/K) voimistavat oireita ja voivat johtaa Addisonin kriisiin, joka on aina hätätapaus.Addisonin tauti koiralla on ennusteeltaan erinomaisen hyvä omistajan noudattaessa tarkasti lääkitysohjeita. Hoitotasapainon arvioimiseksi koiran veriarvoja seurataan kahdesti vuodessa otettavilla verikokeilla. Addisonin tautiin sairastuneilla koirilla on muita koiria suurempi riski sairastua myöhemmin sokeritautiin, kilpirauhasen vajaatoimintaan tai muuhun autoimmuunitaustaiseen sairauteen. Viimeisen 10 vuoden aikana 2014-2023 rotuyhdistyksen tietoon on tullut 12 uutta tapausta. 

​

Immuunivälitteinen hemolyyttinen anemia (IMHA / AIHA) on sairaus, jossa immuunijärjestelmä tuhoaa oman elimistön punasoluja. Punasolujen hajoamista sanotaan hemolyysiksi ja sen tuloksena on anemia. Koska veressä ei ole riittävästi punasoluja, alkaa koko elimistö kärsiä hapenpuutteesta ja se näkyy tihentyneenä hengityksenä ja sydämen lyönteinä. Sairaus on hengenvaarallinen ja sen muita oireita ovat mm. väsymys, heikkous, syömättömyys ja keltaisuus. Yhdistyksen tietoon on tullut 12 tapausta, mutta sairauden vakavuuden vuoksi tilannetta seurataan edelleen.

Rodulla tunnetaan myös muita perinnöllisiä sairauksia, mutta toistaiseksi niitä ei ole tavattu meillä lainkaan tai vain harvoina yksittäistapauksina.

 

Muita perinnöllisiä vikoja, joita voidaan tavata kaikilla roduilla:

•  kivespuutokset, yksi tai molemmat kivekset jäävät laskeutumatta, vaativat joskus leikkaushoitoa

•  häntämutka, nivelen asentovirhe hännän alueella. Hännässä on pysyvä, selvästi tuntuva mutka. Eri asteisia, lievissä tapauksissa varma diagnoosi voidaan tehdä vain röntgenkuvauksella.

•  purentaviat, ylä-, ala,-, tasa-, ja ristipurenta. Purenta saattaa muuttua vielä aikuisiälläkin.

•  luppakorvat

•  vesipää, johtaa yleensä kuolemaan jo pentuiässä

•  kitalakihalkio, johtaa yleensä pennun menehtymiseen pikkupentuvaihessa

•  napa- ja nivustyrä, vatsapeitteeseen kehityskaudella jääneitä aukkoja, josta suoli pääsee tunkeutumaan ihon alle. Näkyy muhkurana jonka pystyy työntämään näkymättömiin. Lievät muodot aiheuttavat harvoin ongelmia, isommat tyrät vaativat leikkaushoitoa